Vuonna 2021 limisaumapuuveneet pääsivät UNESCON maailmanperinnön kohteeksi. Minulla olikin jo tuolloin 60-luvulla rakennettu Stomta-jolla, joka kantaa nimeä Drottningen. Veneen tarina on oman blogipostauksen arvoinen, mutta tärkeintä on, että tämä puinen unelma on minulle rakas. Veneen joka vuotinen keväthuolto (tai koko vuoden kestävä huolto oikeastaan) on ollut vahvasti minun isäni hallinnassa, ja olen monta kertaa pyrkinyt osallistumaan, joskus onnistuen enemmän, joskus vähemmän. Tänä keväänä olin viikon etätöissä Vänössä, vanhempieni luona. Ja viikon aikana kunnostin veneen pohjaa ja pintaa. Tämän jälkeen veneeseen pumpattiin merivettä, jotta laudat saisivat imeä vettä ja turvota, tukkien halkeamia mitä talven kuiva oli saanut aikaan, niin kuin joka vuosi.
